Troisième

Taas on aikaa kulunu jo sen verran että ens vuoden tavaroiden paikkailu on jo alkanut. Alle kaks viikkoo lähtöön enkä oikeen ollu sisäistäny kunnolla koko asiaa ennen eilistä iltaa. Eilinen oli mun elämäni parhaimpia iltoja enkä vaihtais sitä mihinkään.
 Järjestettiin mun yhen parhaimman kaverin kanssa yhteiset läksiäiset ja vaikka panikoitiin ja stressattiin tota iltaa melkein kuukausi, kaikki onnistu täydellisesti eikä parempaa iltaa ois voinu toivoa. Yhessä vaiheessa iltaa ymmärsin vaan iha oikeesti että nyt se on menoo vuodeks jonnekin ihan muualle, ja siinä vaiheessa ne kyyneleet ja tunneryöppy vasta alkokin...

Oltiin kokkailtu edellisenä päivänä 6h ja ruokaa oli varattu PALJON... Silti jonnekkin ne kaikki vaan hävis illan päätteeks. Olin niin onnellinen siitä miten moni oli päässy paikalle ja muutama jopa vaivautunu läksiäislahjankin ostamaan. x)

                                                                                     

Tää oli mun lemppari ja ihanaa että joku jaksaa nähä noin paljon vaivaa! Tuun ehdottomasti nukkumaan koko vuoden pää ton tyynyliinan päällä!:)

 

 

Kuten jo sanottu lähtöön ei oo enää liian paljon aikaa, mutta sopivasti nyt ainakin. Hostperheen tuliaiset on ostettu ja uus kamera matkaa varten valmiina (Olympus PEN mini, aivan huippu). Uutta tietoo sinänsä ei oo kauheesti tullu, mitänyt kuulin että mun tulevassa koulussa alotetaan heti syyskuussa tekemään musikaalia, joka esitetään sitten joulukuussa. Hostäite vähän jo vihjaili että vaihto-oppilaat on tosi usein ollu mukana kyseisessä projektissa ja lupauduinki siinä samassa että osallistun jos mahollista... RISTUS! Sain myös vähä lisä käsitystä ekasta viikostani Vancouverissa. Elikkä asutaan hostäitin siskon luona ja se korisleiri on siis sellainen vaan että reenit on klo 12-15 kerran päivässä viiden päivän ajan ja muuten saa tehä mitä lystää (shoppailla), elikkä ei hassumman kuulonen eka viikko toisella puolella muailimmaa...

 

Mutta nyt nautin viä muutaman viikon elämästä täällä. :)

 

Peace, Koo

 



Deuxième

Nyt on kaks viikkoo menny perhetietojen tulemise jälkee ja oon aikalailla tilanteen tasalla. Viisumihakemus on onneks lähteny matkaan (se oli tosi työläs) ja oon jutellu isäntäperheen kanssa facebookissa, sähköpostis ja kikis. Tärkein tieto on ollu se syy miks ne ottaa mut aluks vaan 3kk ja sit kattoo jatkaako mun kanssa. Elikkä sillä 9 vuotiaalla pikkusiskolla on ADHD ja se saattaa olla välillä vähä arvaamaton, joten perhe kattoo miten pikkusisko suhtautuu muhun ja sitten kattoo jatkaako mun kanssa. En ite usko et mitään ongelmaa tulee sillä oon jutellu Natashan kaa kikissä meidä lempielokuvista, lemmikkieläimistä jne... Perheen äiti sanoki et valitsi mut sen takii et vaikutin outgoingilta mikä sopii pikkusiskon kaa hyvin. Ne perheen kaks muuta poikaa harrastaa molemmat korista mikä on varmaa myös osa syy miks ne valitsi mut. :)

Saavun Vancouveriin 24.8 klo 14 paikallista aikaa ja mulla ois pitäny olla jatkolento siitä viä Terraceen mut se perheen äiti kerto et 26.8 Vancouveris ois sellane korisleiri mihin koko perhe aikoo osallistuu ja mietti et haluisinko mäki. Se leiri kestää 5 päivää ja sinne tulee porukkaa ympäri Kanadaa. Iha hulluu miettii et oon ollu maassa kaks päivää ja heti meen täysin uusien ihmisten ja vieraan kielen kanssa pelaileen ja reenaileen. Ei ainakaa tuu oleen liikaa aikaa sulatella koko asiaa ku heti ollaa menos. Mut oon silti tosi innoissani tosta ja sanoinki et tottakai osallistun ja säästyn samalla turhalta jatkolennolta eli jään Vancouveriin, jos se vaan on vaihto-oppilasjärjestölle ihan ok.

Tossa linkki sen leirin kotisivuille:
http://drivebasketball.com/drive-basketball-summer-camps/

Oon saanu paljon kuvia Terracesta ja perheen kodista. Sain myös tietää että mulla tulee oleen hiiiiieman lyhyempi koulumatka kun nykyään. Oon normaalisti matkannu yli puol tuntia toiselle puolelle kaupunkia, no ens vuoden käyn koulua siinä takapihalla, joo. Elikkä tietä pitki kuljettaessa mun koulumatka tulee oleen 500m mutta takapihan portista voi kuulemma oikasta ja sit se on ehkä sen 200m, en valita. Sain myös tietää että ONNEKS se perheen vanhin poika alottaa ens vuonna tossa samassa koulussa kun mä, ees yks tuttu kasvo muuten täysin vieraassa ympäristössä. :)

 

Näkymä takapihalta koululle...

                                                                             Järvi ja vuoret

Terrace ei oo kauheen isokaupunki, n. 11 000 asukasta. Perheen äiti kuitenki kerto et siellä on pool ja arena. En tiiä vastaako noi ihan suomenkielisiä sanoja että todennäkösesti siä on jonkinlainen uimastadion eikä vaan "uima-allas", tai eihän sitä tiedän x). Kaupunkiin kuuluu myös omat laskettelu rinteet ja iso järvi, missä ne varmaan käy kalassa ja sillai. :) Mun hostperheen koti on keskellä kaupunkia ja kuulemma 10minuutin kävelymatkan päässä "kaupungista" missä on siis kaikki kaupat jne. Terracessa ei oo kauheesti mitään hienoja shoppailu paikkoja, mutta eiköhän sieltä ainakin ruokakauppa löydy. ( Mun siskon vaihtari kaupungissa Hectorissa ei siis tosiaan ollu sitäkään vaan oli joku tunnin matka lähimpään ruokakauppaan.) Perheellä on myös ski cabin Smithersissä, jonka he jakavat serkkujensa kanssa ja joille tulee MYÖS vaihto-oppilas ja kuulemma Norjasta kotosin olevan. Toivottavasti tutustun siihen jossain muodossa ja voidaan jakaa kokemuksia. :)

                                                                                       Smithers


Että tällänen _pikku_ tietoisku tässä vaiheessa. JEE

Peace, Koo

Première

Oon miettiny monesti alotanko blogin pitämisen sitten kun vaihtovuosi lähestyy, ja tulin siihen tulokseen että kannattaa sitä nyt ainakin kokeilla, mitäpä siinä menettää. Olin tehny myös sopimuksen itteni kanssa että alotan, jos alotan, sen sitten vasta kun saan perhetiedot ja tänään kun ne sitten tuli puhelimitse, niin kai siitä sopimuksesta on pakko pitää kiinni, joten tässä sitä nyt ollaan.

Elikkä mun hostperhe asuu Kanadan länsirannikolla, British Columbia nimisessä osavaltiossa. Heidän kotikaupunkinsa nimi on Terrace ja se on aikalailla siinä osavaltion länsiosassa ja tosi lähellä merta ja isoja vuoristoja, täydellistä! Mun perheeseen kuuluu äiti, isä, kaks veljee 15.v ja 13.v ja sisko 9.v. Kukaan ei voi kuvitella sitä tunnetta kun sain kuulla et saan kolme PIKKUsisarusta ja viä kaks niistä on poikia! Oon koko elämäni eläny 5 vuotta vanhemman isosiskon kanssa, joten en voi muuta kuin hymyillä! Perheeseen kuuluu myös koira, mikä todennäkösesti helpottaa mun oloa huomattavasti, sillä saan jo viikon erossa olemisesta mun oman koiran kanssa jotain ihme vierotusoireita.... :D

Tossa nyt paras kuva mitä löysin siitä sijainnista, ja hei tajusin ny itekki et emmää kovin kaukana Alaskasta tuu oleen. (oon saanu siitä aika paljon kuittailua)

Jotenki nyt vasta näiden perhetietojen ja sijainnin saatua tajuaa niinku ihan oikeesti että on lähössä vuodeks jonnekkin ihan muualle. Katoin google mapsista että tuun oleen 5000km päässä kotoa, sinänsä ihanaa, mutta toisaalta pelottavaa. Laskin nyt että oon ollu tietonen tosta perheestä nyt 4 tuntia ja pistin jo hostäitelle kaveripyyntöä menemään. Pelottaa kyllä jo nyt että millasen kuvan oon antanu ja tuun antamaan ennen kun nään ne kasvotusten. Mulle sanottiin puhelimessa et ne ottaa mut 3kk "koeajalle" tai sellaselle, ja sit päättää jatkaako mun kanssa. Toi on varmaan tosi yleistä, mutta silti tuli järkyttävät paineet että pitääköhän ne musta oikeesti yhtään sit ku meen sinne ja sit jos ne ei haluukkaan pitää mua sen 3kk jälkee, että miten sitten käy ja pläää pläää... Ihan turhaa huolehtimista, tyypillistä mua. Nyt kun vähän katoin sen hostäiten facebook kuvia niin tuli sellanen olo että noi on niin mun tyyppisiä ihmisiä! En oo löytäny viä yhtäkään negatiivista puolta tästä koko jutusta ja meinaan oikeesti haljeta onnesta! Huomenna olis lähtö Kroatiaan viikon lomalle, mikä sinänsä tuli nyt aika huonoon paikkaan, sillä tiiän tasan tarkkaan mitä tuun ajattelee koko loman. No mutta tällästä ny tälläkertaa ja joo teksti on vähä millasta on mutta sisältöhä siinä on tärkeintä. Kirjottelen sitten loman jälkeen taas jos ilmenee jotain uutta. :)

Peace, Koo